Olen Päivi Väätäinen, kotoisin alun alkaen jyväskylästä, mutta nykyään asun uudessakaupungissa. Olen ammatiltani klinikkaeläinhoitaja ja teen hommia pieneläinklinikalla.
Koirahistoriaani on kuulunut 14 vuodessa varsin monia ja eri rotuisia koiria. Sain ensimmäisen oman koirani ollessani 15 vuotias, australianpaimenkoira Rasmuksen. Koira joka ei päästänyt helpolla - ei luonteen eikä terveyden puolesta -, mutta joka opetti matkan varrella äärettömän paljon. Rasmuksen kanssa tuli harrastettua monia lajeja vaikka ikinä ei kisakentille lopulta eksytty sen kanssa. Sen kanssa tuli tutustuttua mm. tokoon, agilityyn, pk-hakuun ja vetolajeihin.
Viimeisen 14 vuoden aikana on tullut kokemusta varsin paljon eritoten terveydeltään huonoista yksilöistä ja luonteeltaan pari huonompaakin on mahtunut mukaan. Pyrin omalla kasvatuksellani ja päätöksilläni jalostamaan mahdollisimman terveitä ja luonteeltaan rodunomaisia aussieita.
Käytän varsin isoa harkintaa miettiessäni yhdistelmiä ja muun muassa sitä millainen uros on juuri täydellinen sille tietylle nartulle. En halua tyytyä urokseen mikä sattuu olemaan lähinnä ja halvin. Näen, että parhaimman luonteinen aussie on aussie joka on innolla mukana missä tahansa, on leikkisä, rohkea ja kykenee myös rauhoittumaan silloinkun sen aika on.
Moni ihannoi äärimmäisen vietikkäitä koiria nykyään ja vaikka itse henkilökohtaisesti rakastan hyvin vietikkäiden koirien treenaamista niin sellaisen kanssa eläminen ei välttämättä olekkaan ihan niin helppoa tuolla arjessa. Pyrin jalostuksellani siihen, että kasvattamani aussiet omaisivat sopivan määrän viettiä, että myös arkielämä olisi niiden kanssa suhteellisen mukavaa.
Tämä kuitenkin toki myös vaatii sen, että omistajat ovat oikeasti valmiita panostamaan siihen koiran koulutukseen ja ymmärtävät, että heillä on käsissään työkoiraksi jalostettu rotu ja toisinaan käsiin sattuukin yksilö joka vaatii paljon enemmän kuin keskiverto rotunsa edustaja. Eritoten aussien kaltaisen rodun kanssa koulutuksen tärkeyttä ei todellakaan voi painottaa liikaa.
Terveyden ja luonteiden ollessa tärkeimmät asiat kasvatuksessani koen myös, että aussien kuuluu myös näyttää aussielta. Linjajaot on jakaneet monia rotuja varsin vahvasti eikä aussie ole tässä ikävä kyllä poikkeus. Aussien kuuluisi olla rotumääritelmänsä mukainen ilman ylilyöntejä mihinkään suuntaan.
Koirahistoriaani on kuulunut 14 vuodessa varsin monia ja eri rotuisia koiria. Sain ensimmäisen oman koirani ollessani 15 vuotias, australianpaimenkoira Rasmuksen. Koira joka ei päästänyt helpolla - ei luonteen eikä terveyden puolesta -, mutta joka opetti matkan varrella äärettömän paljon. Rasmuksen kanssa tuli harrastettua monia lajeja vaikka ikinä ei kisakentille lopulta eksytty sen kanssa. Sen kanssa tuli tutustuttua mm. tokoon, agilityyn, pk-hakuun ja vetolajeihin.
Viimeisen 14 vuoden aikana on tullut kokemusta varsin paljon eritoten terveydeltään huonoista yksilöistä ja luonteeltaan pari huonompaakin on mahtunut mukaan. Pyrin omalla kasvatuksellani ja päätöksilläni jalostamaan mahdollisimman terveitä ja luonteeltaan rodunomaisia aussieita.
Käytän varsin isoa harkintaa miettiessäni yhdistelmiä ja muun muassa sitä millainen uros on juuri täydellinen sille tietylle nartulle. En halua tyytyä urokseen mikä sattuu olemaan lähinnä ja halvin. Näen, että parhaimman luonteinen aussie on aussie joka on innolla mukana missä tahansa, on leikkisä, rohkea ja kykenee myös rauhoittumaan silloinkun sen aika on.
Moni ihannoi äärimmäisen vietikkäitä koiria nykyään ja vaikka itse henkilökohtaisesti rakastan hyvin vietikkäiden koirien treenaamista niin sellaisen kanssa eläminen ei välttämättä olekkaan ihan niin helppoa tuolla arjessa. Pyrin jalostuksellani siihen, että kasvattamani aussiet omaisivat sopivan määrän viettiä, että myös arkielämä olisi niiden kanssa suhteellisen mukavaa.
Tämä kuitenkin toki myös vaatii sen, että omistajat ovat oikeasti valmiita panostamaan siihen koiran koulutukseen ja ymmärtävät, että heillä on käsissään työkoiraksi jalostettu rotu ja toisinaan käsiin sattuukin yksilö joka vaatii paljon enemmän kuin keskiverto rotunsa edustaja. Eritoten aussien kaltaisen rodun kanssa koulutuksen tärkeyttä ei todellakaan voi painottaa liikaa.
Terveyden ja luonteiden ollessa tärkeimmät asiat kasvatuksessani koen myös, että aussien kuuluu myös näyttää aussielta. Linjajaot on jakaneet monia rotuja varsin vahvasti eikä aussie ole tässä ikävä kyllä poikkeus. Aussien kuuluisi olla rotumääritelmänsä mukainen ilman ylilyöntejä mihinkään suuntaan.
